tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tapahtumia

Dzongsar Khyentse Rinpochen kunnioitus Mindrolling-perimyslinjaa kohtaan on ollut aina esimerkillistä. Viime kerralla hän puhui siitä kuinka upeasti Mindrolling-munkit pitävät kiinni valoistaan ja pitävät niistä parempaa huolta kuin omista silmistään. Tämä oli kritiikkinä länkkäreiden epäluuloa kohtaan ja ei pelkästään heidän. Monet taitavat pitää Padmasambhavan perimyslinjan kaikkia harjoittajia maallikkoina, vaikka totuus on hyvin erillainen.

Mindrolling perimyslinjan vaikutus on ollut erittäin voimakas, on edelleen, ja minä tunnen olevani kiitollisuudenvelassa. Tradition voima näkyy hyvin myös Tulku Dakpa Rinpochessa ja siinä mitä hän on saanut aikaan. Kuinka moni opettaja ja opetus olisi jäänyt saamatta ilman hänen organisointitaitojaan? Luultavasti aika moni. Pelkästään ylläolevista syistä koen jonkinlaista, vaikkakin hyvin epämääräistä ja usein aika itsekkäistä syistä lähtöisin olevaa, velvollisuutta auttaa traditioon kuuluvia kavereita miten tahansa pystynkin. Ymmärrän kyllä ettei kaikki välttämättä tajua esimerkiksi sitä, millainen vaikutus viidenellä Dalai Lamalla oli pelkästään siitä syystä, että hänen juuri-gurunsa oli Mindrolling traditiosta.

Sangha ja muiden auttaminen on erittäin ihmeellistä. Tarkoitan siis muiden auttamisella tässä tapauksessa sanghassa olevien auttamista. Joo, joo. Tiedän. Kyllä muutkin ovat tärkeitä, mutta koitetaan nyt pysyä aiheessa? Minulle harvoin tarjoutuu tilaisuutta tavata muita harjoittajia, ja etenkin niin monesta eristä maasta, etten voi muuta kuin myhäillä itsekseni, kun näen ympärilläni sanghan eri väristen jalokivien kirjon. Internetissä tulee joskus samantapainen fiilis, mutta kun on oikeassa tapahtumassa, niin se on monin tavoin todellisempaa. Etelä-eurooppalaiset pussaavat poskelle, saksalaiset laskevat tuoppienkin kokoja, kalifornialaiset koittavat ottaa iisisti ja suomalainen juntteillee.

Avun saaminen omiin kysymyksiin on ainakin minulle todella kallisarvoista. Internet on suurimmaksi osaksi täynnä paskaa, eikä kovinkaan usein voi olla varma kuka siellä toisessa päässä puhuu ja kuinka sekaisin tämä puhuja on päästään. Minä olen hyvä esimerkki siitä, kuinka sekaisin voi olla ja kenen juttuja ei kannatta kuunnella. Siitä huolimatta on inspiroivaa nähdä vanhoja partoja, jotka ovat meditoineet monia kymmeniä vuosia. Heidän näkemisensä herättää väkisinkin kunnioituksen tunnetta. Ja ainakin minun kohdalla tietynlaista kiinnostusta taas vanhaa haavettani kohtaan...

... Mistäs löytäisin oppimateriaalia tiibetin kielestä...


    1 kommentti: