Maapallo jatkaa pyörimistään kiertoradalla auringon ympäri. Meidän teoilla ei ole kovinkaan suurta vaikutusta luonnonlakeihin. Juopot jatkavat ryyppäämistään, kunto-addiktit ylikuntoiluaan, savupäät polttamistaan ja joogit joogamistaan. Oma avuttomuuden myöntäminen on nöyryyttävää. Meillä ei ole valtaa muihin, pystymme vaikuttamaan vain omaan mieleemme.
Shantideva totesi: "Muiden vihan kontrollointi on sama kuin yrittäisi päällystää kaikki tiet pehmeillä matoilla. Oman mielen kesyttäminen on sama kuin pistäisi sandaalit jalkaan." Sama pätee myös muiden mielenhäiriöiden kohdalla. Viha ei välttämättä ole mielenhäiriö siinä merkityksessä kuin tavallisesti ymmärrämme sen. Aggressio kuitenkin on häiriö, koska se ei ole mielemme luonnollinen tila. Sen lisäksi, viha muuttaa meidän ulkoisen olemuksemmekin erittäin epämielyttäväksi. Jokainen tietää, kuinka vastenmieliseksi vihainen ihminen muuttuu. Haluaisit vain pysyä mahdollisimman kaukana hänestä, mutta tiedät ettei se ole mahdollista. Hänen aggressionsa muistuttaa sinua kaiken aikaa tästä hetkestä ja vetää sinut väkisin siihen, joten mieluummin etsisit itsellesi jotain muuta tekemistä. Tai pakotien. Se ei kuitenkaan ole mahdollista kuin joskus. Ennemmin tai myöhemmin joudumme tilanteeseen, jossa emme voi päästä pakoon toisen aggressiota ja joudumme keksimään keinon käsitellä se. Joudumme vetämään henkiset sandaalit jalkaan ja kävelemään orjantappuroiden päältä.
Päihdeongelmat ovat samantapaisia ongelmia. Emme halua myöntää itsellemme, että ongelma on tässä ja nyt - ympärillämme. Sen sijaan elätämme toivoa utopiasta, paremmasta huomisesta, jossa ei ole lainkaan päihteitä, mikä ei tule koskaan tapahtumaan. Ihmiset tulevat käyttämään päihteitä. Maailmassa tulee olemaan kärsimystä. Ihmiset tulevat vahingoittamaan toisiaan aggression voimin. Vastaus ei voi olla vihan lisääminen maailmaan ja päihdeongelmaisten kohteleminen toisen luokan kansalaisina. Heillä on täysin samat mahdollisuudet kokea ja ilmentää perustuvanlaatuista hyvyttää, joka on meissä jokaisessa valmiina. Eikä pelkästään tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Tässä hetkessä.
Laskevan auringon maa on kuitenkin liian houkutteleva, koska siellä on tarpeeksi pimeää. Me emme näe omia kasvojamme siellä. Se on helpottavaa, mutta samalla erittäin surkuhupaisaa. Välillä jokin kertoo meille, tai ehkä sytkäristämme lähtevä välähdys näyttää hetkeksi, että kasvoissamme on paskakikkareita. Sen sijaan, että menisimme sinne missä on kirkasta, jäämme pimeään, koska se on helpottavaa. Meidän ei tarvitse nähdä vaivaa pestä kasvojamme. Ja tilanne on jatkunut niin pitkään, että pelkäämme menettävämme jonkin tärkeän osan itsestämme paskaklimppien myötä. Paska ei kuitenkaan ole osa meitä. Se on jotain minkä voimme pyyhkiä pois, samalla tavalla kuin teemme joka päivä vessanpöntöllä.
Näköjään punainen lanka katosi jossain vaiheessa kokonaan.
Päihteiden käyttö on jokaisen oma päätös ja vapaus, kuten myös niiden käyttämättä jättäminen. Loppupeleissä se on jokaisen omissa käsissä, mitä hän haluaa tehdä elämällään. Ja se mitä hän tekee tai on tehnyt, ei vähennä eikä lisää hänen perustuvanlaatuista hyvyttään ja ihmisarvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti