Hattaroiden täyttämästä tunnelmasta siirryin paikallisella greyhound dösällä Vancouveriin. Dösä-linjan on juuri sitä mitä siltä voi odottaa. Alemman ja keskiluokan käyttämä linja, jonka asema on vähintäänkin nihkeä. Lukuunottamatta arcade-pelejä, joiden näpyttelystä lähti ihmeen hyvät nostalgiafiilikset. Ei oikein pystynyt muistamaan kuinka pirullisia ne olivat joskus aikoinaan. House of the Dead oli hienoa käydä läpi uudestaan. Attack from Mars flipperi tosin tilttasi 30s pelaamiseen jälkeen, mikä vitutti aivan huolella. Hieman samalla tavalla kuin Turun dösäasemasta, Seattlen asemasta löytyi omaa tunnelma. Paitsi ehkä jompi kumpi on semisti huonompi. En ole vielä päättänyt kumpi.
Dösämatka meni sitäkin keposammin. Maisemia tuli kateltua ja jonkun verran tuli pläräiltyä Iain M. Banksin "Against dark background" -romaania, joka on, kuten monet muutkin hänen kirjoistaan, loistavaa tavaraa. Eniten pidän protagonistin ja muidenkin henkilöiden ironisesta otteesta. Ja tietty siitä kuinka tarinaa viedään eteenpäin omalaatuisella otteella. Siltä se ainakin tuntuu.
Paikan päälle päästyäni huomasin kauhukseni ettei englannin kielen taitoni ole vieläkään niin hyvä kuin olen kuvitellut. Aloin pelkäämään jo ennen matkaa etten ollut ilmaissut itseäni tarpeeksi hyvin ekassa sähköpostissa, josta sai ehkä hieman epäselvästi sen käsityksen, että MINÄ olen raskaana eikä vaimoni. Ja niinhän siinä kävi, vaikka kirjoitin nimikirjoitukseksi Joakim Raita. Näköjään en pääse etunimeni "Janne" kirousta minnekkään karkuun. Minua erehdytään pitämään naisena minne ikinä menenkin.
Mahan kasvattaminen lienee paikallaan tai sitten jonkinlaiset hyvin hyvin tarkat selostukset jatkossa. Sellaiset jotka pitää käyttää lakimiehen lävitse, mikä taas on hippasen kallimpaa kuin kieliopin tarkastaminen. Miksi opetella, kun voi olla saamaton läski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti