Junaan hyppäämisessä, bussiin astuttaessa ja lentokoneen penkiin istuutuessa ei voi olla huomaamatta tuntemattoman pelkoa. Yhtäkkiä kaikki muuttuu epävarmaksi. Ei ehkä kaikkien kohdalla pitkäksi aikaa, etenkin jos on paljon matkustanut paikasta toiseen. Bussilla liikkuessa tunnemme harvemmin mitää ihmeellistä, paitsi jos liikumme ulkomailla. Intiassa ei koskaan oikein voi olla täysin varma saapuuko bussi loppujen lopuksi edes perille. Matkustaminen saa uuden elementin - muutoksen.
Muuttumattoman turvallisuusalueen ylläpitäminen on ehkä yksi hienovaraisimmista harhoista, josta haluamme pitää kiinni kynsin ja hampain. Ehkä siksi tunnemme käsittämätöntä pelkoa, ainakin hetken, kun matkustamme lentokoneella paikasta toiseen. Jos haaveri sattuu, emme voi tehdä paljoakaan. Ja jos voimme, aika isolla todennäköisyydellä lentokone tipahtaa Atlanttiin, jonne lopulta hukumme tässä skenaariossa. Toisaalta, matkustamisesta voi muuttua hyvin nopeasti yksi turvallisuusalue lisää - jatkosiipi harhojen kartanoon.
Bussilla matkustaminen harvemmin tuntuu mitenkään päräyttävän kuumottavalta. Poikkeuksena lienee yöbussit ja aikaisemmin mainitsemani bussit, joissa emme ole ennen liikkuneet, ulkomailla. Tämän välttämiseksi pyrin pitämään tietyt asiat matkastani sattuman varassa, vaikkakin sekin on muodostumassa päivä päivältä vaikeammaksi. Enään ei voi matkustaa täysin spontaanisti paikasta toiseen ja päättää siellä minne menee viettämään yönsä. Ennen lentoa tulee ilmoittaa yösija ja jos sitä ei tee, voi heittää hyvästit matkalle. Pidemmillä matkoilla spontaanisuus on entistä helpompaa. Voi päättää minne menee ja milloin menee. Kaikkein parasta on kun liikkuu vain paikasta toiseen eikä jää keräämään pölyä minnekkään.
Kuin höyhen tuulen heittelemänä.
Samanlainen on myös meidänkin elämä. Karmiset tuulet heittelevät paikasta- ja tilanteesta toiseen, mutta me emme vain tajua sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti