Sangheniikka

Siddhartha valaistuttuaan pohti pitkään, tulisiko hänen jakaa löytämäänsä viisautta. Ymmärtäisikö sitä lopulta kukaan - olisiko kaikkien käsitteiden murtaminen liikaa kaikille? Onneksi paikalle saapuivat myyttiset jumalat Indra ja Brahma. He pyysivät Siddharthaa aloittamaan opetukset.

Tasa-arvo

Buddhan opetukset erosivat käytännössä merkittävästi aikaisemmista sekä sen aikaisista hengellisistä traditioista. Ei ollut tarpeen syntyä ylhäiseen perheeseen, noudattaa tiukkoja dieettejä tai rituaaleja, käydä kylpemässä Gangesissa, tai antaa tietty määrä rahaan. Siddhartha järkyttikin paikallista ylhäisöä monta kertaa, kun hän otti oppilaikseen kastittomia, naisia, prostituoituja, teurastajia ja paskan kerääjiä. Jokainen näistä ammateista ja asemista oli halveksittu eikä niissä olevat ihmiset olleet soveliaita ottamaan vastaan hengellisiä opetuksia. Ainoa asia mitä Siddhartha vaati oli neljään dharman sinettiin luottaminen. Eikä polulla kulkemiseksi ole väliä kutsuuko itseään buddhalaiseksi tai ei. Jos uskoo näihin neljään, kulkee polkua. Jos ei, silloin ei ole polulla.

Entä noi?

Teurastaja kävi päivittäin töissä pistämässä nirrin pois elukoilta, millä hän elätti perheensä. Hengellisenä harjoituksena hän teki Siddharthalta saamiaan rukouksia. Todennäköisesti myös meditoi. Vahvistaakseen pratimoksha-valoja hän lupasi olla ottamatta tyhmiltä elukoilta nirriä auringon laskun ja - nousun välisenä aikana. Angulimala niittasi 999 ihmistä, mutta Siddhartha hyväksyi hänet silti oppilakseen. Ja jopa puolusti häntä, kun paikalliset tulivat hakemaan päätä vadille. Mitään alkuehtoja buddhalaiseksi tulemiselle ei ollut. Nykyäänkään ei vaadita, että pn luovuttava hot-dog sämpylöiden syömisestä perjantaisin tai että tulisi vaihtaa Megadeth kauhealta paskalta kuulostavaan Tiibet poppiin. Sitäkään ei vaadita, että pitäisi lässyttää pehmeästi sateenkaarista ja hitsata päähän pinkit aurinkolasit Ainoana vaatimuksena on kolmeen jalokiveen turvautuminen - buddhaan, dharmaan ja sanghaan.

Hengelliset odotukset

Persoonallisuus on omamme emmekä sitä voi muuksi vaihtaa, vaikka aina voimme esittää jotain mitä emme ole, mikä on huomattavasti helpompaa kuin olla erossa lukuisista näytelmistä joita punomme päivittäin parhaimman mahdollisen kehun saamiseksi. Ellei muilta, niin sitten itseltä. Voimme miettiä kuinka usein keskusteluissa puhumme muiden virheistä ja omista hyvistä ominaisuukista. Kuinka usein teemme päinvastoin.  Siksi varmaanki Suomessa näkee jonkin verran ihmisiä, jotka ovat täysin pihalla omista juuristaan, hyppäämässä heti ensimmäiseen trendi bandwagoniin .

Buddhalaiseksi tullakseen ei tarvitse ostaa itselleen tiibetiläisiä/korealaisia vaatteita ja sisustaa huonettaan japanilaisittain. Eikä niiden hankkimisesta myöskään saa buddhalaisuuspisteitä. Korkeintaan se kertoo itse asian, harjoituksen, korvaamista materialla. Omasta persoonastaan, musiikkimausta tai suosikki televisiosarjasta ei myöskään tarvitse vaihtaa johonkin toiseen, koska nyt ollaan niiiin henkisiä. Kyllä, luit oikein, persoona on jokaisen oma ja ainutlaatuinen kokonaisuus, jota voimme arvostaa itsessämme ja muissa, tai olla arvostamatta. Persoonan-, kuten huumorinkukka, on yksi kauneimmista kukista. Tyhjyys ei tarkoita persoonasta luopumista. Se vain toteaa, että kuin muutkin ilmiöt, persoonallisuus on ulkoisesta maailmasta riippuvainen. Meillä ei ole mitään itsenäistä, monoliittistä todellista persoonaa tai sielua tuolla jossain. Persoonaan takertuminen tai takertumattomuus ei tee kenestäkään huonompaa buddhalaista kuten ei myöskään amatööri-tibetologiksi ryhtyminen.

Harjoittaja

Dharmanharjoitusta tosin tibetologiksi ryhtyminen haittaa hyvin suurella todennäköisyydellä, koska buddhalaisten tavoitteena tulisi olla valaistuminen, ei Tiibetin kansalaisuus. Onhan se vielä helpompaakin, koska tiibetiläiseksi tullakseen (ellei ole sitä jo) tarvitsee kuolla vähintään kerran. Onko hyvä- vai huono harjoittaja, sen voi jokainen tarkastaa helposti. Hyvä harjoittaja tekee päivittäin dharmansa. - Dzongsar Khyentse Rinpoche 

Omat hyvät- ja huonot puolet tulee hyväksyä. Meidän on jostain aloitettava. Pääasia, että aloitamme ja jatkamme polulla yhtä sinnikkäästi kuin itsepäinen aasi, kunnes saavutamme valaistumisen. Se on harha, kuten koko polku, mutta Shantidevaa lainatakseni, ne ovat ainoita harhoja, jotka meidän kannattaa säilyttää toistaiseksi. Muita ihmisiä meidän ei kannata arvioida, koska emme tiedä mitä he ovat käyneet lävitse ja missä kohtaa he ovat polulla. Sen me tiedämme, missä me itse olemme. Muita pilkkaamalla pilaamme vain oman maineemme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta, jos pystymme muuttamaan sitä konkreettisesti sanoilla tai teoilla. Idiootti myötätuntoon vajoaminen ei auta ketään.